Olen tänä syksynä vertaistukiryhmän ohjaajakurssilla. Siellä pohditaan millainen on toimiva vertaistukiryhmä. Kurssilla oivalsin, että TUIKE EI OLE VERTAISTUKIRYHMÄ.

 

Lähdin todellakin soitellen sotahan, kun reilu vuosi sitten perustin TUIKE-ryhmän. Oli vaan niin valtava innostus ja polte: yksin lasta odottaville on pakko saada jotakin tukea jostakin!

Uskaltaisinko perustaa ryhmän nyt, nykyisillä tiedoilla?

Hmmm.

Enpä usko, että lähtisin liikkeelle ihan samalla tavalla.

Ensinnäkin:

Olen yrittänyt rakentaa vertaistukiryhmää, vaikka se on mahdottomuus.

Tämä on suuri oivallus. TUIKE ei nykymuodossaan voi olla vertaistukiryhmä.

Perusteluja:

Postituslistalla on yli sata nimeä, joista vain noin kymmenesosalla on mielessäni kasvot. Useimmat jäsenistä käyvät satunnaisesti, vain muutamat säännöllisesti, lähes joka kerta osallistuvien määrän voi laskea yhden käden sormilla.

 

Toimiva ryhmä on pieni, mieluiten 5-7 sitoutunutta jäsentä. Tällaisessa ryhmässä syntyy kunnon keskustelua, jäsenet oppivat tuntemaan toisensa ja luottamus kasvaa. Jos ryhmän koko kasvaa, keskustelu hajoaa ja intensiteetti löystyy. Muutamat alkavat ehkä dominoida keskustelua ja vallata tilaa, suurin osa on hiljaa.

Jos ryhmän jäsenet vaihtuvat kerrasta toiseen, ei todellista ryhmäytymistä ikinä tapahdu. On vaikea asettaa ryhmälle tavoitteita tai edes sopia yhteisistä säännöistä, jos vaihtuvuus on suuri. Tällöin on pysyttävä asioissa yleisellä tasolla, sillä luottamuksellisuutta ei muodostu.

 

- - -

 

No mitäs nyt sitten eteen, jos TUIKE ei toimi vertaistukiryhmänä?

 

Olen päättänyt löysätä vähän, mennä reilusti rennompaan suuntaan. TUIKKEESTA tulee matalan kynnyksen omatoimikahvila yksin lasta odottaville ja lapsen jo saaneille. Omatoimikahvilaan voi tulla silloin kun itselle sopii, kahvila on auki joka kolmas tiistai klo 16-18 ja osallistujat itse keittävät kahvinsa ja siivoavat jälkensä. Vetäjän rooli pienenee merkittävästi, järjestettyä ohjelmaa ei ole. Tapaamisissa kahvitellaan mitä kahvitellaan ja jutellaan mitä jutellaan. Naiset saavat tehdä tuttavuutta toistensa kanssa, rakennella verkostojaan ja vaihtaa ajatuksia vapaamuotoisesti. Jossakin nurkassa vaihdetaan ehkä kestovaippaohjeita, toisessa nurkassa keskustellaan intensiivisesti isäkysymyksestä. Joku kutoo, toinen kuorii mandariinia, kolmas imettää, neljäs pyyhkii pöytää. Näin kahvilasta tulee joka kerta kävijöidensä näköinen, eikä ole painetta ennakkosuunnitelmiin. Vastuu kahvilan emännöinnistä on kiertävä.

 

Minä aion jatkossa keskittyä kahteen asiaan: totaaliyhärivalmennukseen ja pienryhmän vetämiseen. Valmennus on kolmen tapaamisen setti tietoa ja ajateltavaa yksin lasta odottaville (5-10 äitiä mahtuu ryhmään). Valmennusta haluan kehittää vielä paljon, paljon, paljon.

Pienryhmä on uusi juttu, kehitteillä vasta. Se on mahdollisuus 5-7 naiselle keskittyä noin viiden tapaamisen ajaksi pohtimaan erilaisia totaaliyhäriyteen liittyviä kysymyksiä ja ihan vaan naisena kasvamistakin. Ryhmää miettiessäni mulla on mielessä ihan selkeitä feministisiä taka-ajatuksia ja äiti-itsekkäitä iskulauseita. Realistista lienee haaveilla ryhmän käynnistämisestä syksyllä 08.

 

- - -

 

Nykyistä TUIKEtta kun olen miettinyt, niin yksi asia on kovasti painottunut mielessäni. Siis saanut lisää merkitystä. Minä ryhmän vetäjänä olen vertainen myös, en sosiaalialan ammattilainen enkä terapeutti. Siltä osin TUIKE on esimerkillinen vertaistukiryhmä. Minun ei tarvitse yrittää eläytyä ryhmäläisten elämäntilanteisiin, sillä soudan samassa venessä. Vertaisuudesta ja ei-ammattilaisuudesta seuraa kuitenkin se, että osa ryhmään tulijoista pettyy aina. Vetäjä ei ratkaisekaan ryhmäläisten ongelmia eikä tarjoa vastauksia kuin apteekin hyllyltä.

 

- - -

 

Hahmottelin tässä sitä, millaisin periaattein tämmöinen TUIKE yleensä voi toimia.

 

VAITIOLOVELVOLLISUUS sitoo kaikkia jäseniä. Emmehän halua tarinoittemme kiertävän kylillä?

SUVAITSEVAISUUS on pohjavireenä kaikissa tapaamisissa. Me tiedämme miltä suvaitsemattomuus tuntuu, olkaamme siis tarkkoja tässä.

OMATOIMISUUS kantaa ryhmää. Kukaan ei voi edellyttää, että häntä odottaa valmis kattaus. Jos sinulla herää kysymys, etsi itse siihen vastaus ja tuo tieto ryhmään. Keitä kahvia, kanna kuppeja, pyyhi pöytiä.

VASTAVUOROISUUS on vertaistuen ydin. Jokainen antaa JA saa, ryhmä ei ole kenellekään yksinomaa tuenhakemisen paikka. Jokaisella on jotakin annettavaa.

EI-AMMATTILAISUUS on hyvä muistaa, kun virittelee omia odotuksiaan ryhmään kohtaan. Olemme vertaisia, samassa veneessä - ryhmä ei ole terapeutin vastaanotto tai täyden palvelun neuvontapiste. Vetäjäkin on vertainen!

 

(jos jaksoit lukea tähän saakka, olet aikamoinen sissi. taputa itseäsi olalle ja sano: jolly good, jolly good!)