perjantai, 11. helmikuu 2011

Totaaliyhärivalmennusta tarjolla keväällä 2011

Me päätettiin totaaliyhärisisko Tiina Karvisen kanssa vetää miniperhevalmennusta yksin lasta odottaville. Valmennus on neuvoloiden järjestämää perhevalmennusta täydentävää, eli meidän valmennuksessamme keskitytään niihin juttuihin, jotka ovat yksin odottavan tilanteessa erityisiä.

 Valmennus on neljän illan kokonaisuus. Pakettiin pitää sitoutua. Hinta 25 e sisältää Pienperheyhdistyksen jäsenmaksun.

Kevään 2011 valmennusillat ovat kolme perättäistä torstaita 10. -24.3.

Tarkemmat tiedot ja ilmoittautumiset eve piste mantu ät yle piste fi.

tiistai, 2. helmikuu 2010

TUIKE 2010 KEVÄÄLLÄ

 12.1. Nauru ja huumori voimavarana
2.2. Kiltti tyttö vai vaarallinen nainen? luennoimassa Elina Koivosto
23.2. Kotipalvelun ja lapsiperheiden varhaisen tuen -info
11.3. Koruaskartelua
6.4. Rentoutus
27.4. Tuike häppening: kirppis
18.5. Ravinto ja terveys
8.6. Piknik (paikka ilmoitetaan myöhemmin)

Iltoja emännöivät Tiina Karvinen ja Hannele Kirjavainen h_kirjavainen ÄT hotmail PISTE com

sunnuntai, 19. huhtikuu 2009

21.4. tapaaminen siirtyy viikolla eteenpäin

tapaamme siis 28.4.

keskiviikko, 14. tammikuu 2009

TUIKE kevät 2009

TUIKE jatkaa omatoimikahvilatapaamisia Helsingin Arabiassa myös keväällä 2009.

Tapaamiset ovat tiistaisin klo 16-18. Iltoihin ovat tervetulleita yksin lasta odottavat ja yksin lapsen saaneet naiset lapsineen. Synnytykseen valmistautuva voi ottaa tukihenkilönsä mukaan.

Iltojen anti on meistä jokaisesta kiinni. Tule siis avoimella ja antavaisella mielellä!

Tapaamispäivät ovat:

tammikuun 27.

helmikuun 17.

maaliskuun 10.

maaliskuun 31.

huhtikuun 21.

toukokuun 12.

kesäkuun 2.

sunnuntai, 4. tammikuu 2009

Riittämättömyyden tunne

Että se on sitten turhaa! Se iänikuinen omassa riittämättömyydessä vellominen. Voisin olla kärsivällisempi äiti ja kiitollisempi tytär. Saisin totta vieköön kiittää edes terveydestä ja työpaikasta! En ole tarpeeksi sinnikäs enkä kekseliäs. Kompastun samoihin esteisiin ja hidasteisiin vuodesta toiseen.
En pääse eroon tupakasta enkä saa alleja sulamaan. En jaksa keskittyä ruokavalioremonttiin enkä pitää kotia siistinä. Olen saamaton ja kärttyisä - en riitä missään enkä mihinkään.
Kysyn samoja asioita itseltäni taas: Mikä on riittävä määrä ponnistelua? Missä viipyy se jonkinlainen palkinto tai tyydytys? Mikä minussa on vikana, kun myönteisyyden voima ei riitä polttoaineeksi edes arkisimmissa asioissa?
En todellakaan niuhottanut joulun kanssa tänä vuonna. Tein vain niitä jouluasioita, jotka tein ilolla. En siis ole syyllistynyt ylisuorittamiseen. En ole polttanut itseäni loppuun pakko-velvollisuuksilla ja joulun keinotekoisella pönkittämisellä. Olen vain yrittänyt olla ja vetää henkeä. Miksi minulla on niin hapeton olo?

Tänään sain pitkästä aikaa viettää muutaman tunnin Eve-aikaa. Sen mahdollisti ystävä, joka vietti poika-aikaa lapseni kanssa. Olin monta tuntia naisseurassa kaupoilla ja kahvilla. Enpä tuntenut minkäänlaista riittämättömyyttä siinä seurassa!
Minulle ainakin äitinä oleminen on her-ke-ä-mä-tön-tä itsetarkkailua. Miten toimin kiukkuisen lapsen kanssa, miten laadukasta aamupalaa tarjoilen, miten paljon jaksan nauraa ja lukea satukirjoja, miten nopeasti ja syventyneesti vastaan lapsen kysymyksiin, miten puran räjähdysalttiit tilanteet, miten missä miksi - tuhannen tuhatta kertaa joka päivä.
Useimpina iltoina KAADUN sänkyyn uupuneena pitkän päivän matkasta iltaan. Selässäni on raskas rinkka täynnä VIRHEITÄ. Provosoiduin turhaan, olin äkäinen, olin väsynyt, kärsimätön, iloton, loukkaava, tylsä, laiska ja pitkävihainen. En kuunnellut tarpeeksi, en venynyt tarpeeksi, en ylittänyt itseäni tänäänkään.
Äitiys on kaunis ja rakas asia, kaunein ja rakkain. Miksi se pitää minua silti niin kuristavassa otteessa?