Mikä päivä! Sieluani on hoidettu mitä syvimpiä kerroksia myöten hyvin ruumillisilla teoilla. Siskoni Anna tuli auttamaan huonejärjestyksen muutoksessa. Kaksiomme makuuhuoneesta tuli Silmulle oma huone ja minä muutin olohuoneeseen. Tätä on mietitty pitkään ja hartaasti, joka kannalta. Olemme Silmun kanssa monta kuukautta pohtineet suunnitelman hyviä ja huonoja puolia. Asia tuli ratkaistuksi heti, kun hän ilmoitti: "Mulla on ihan lyhyt matka sinne toiseenkin paikkaan, jos yöllä tulee ikävä. Mä otan vaan unilelun ja tyynyn ja teputtelen sinne."

Onnesta soikea poika nukahti minuutissa uuden huoneensa vanhaan tuttuun sänkyyn jo yli tunti sitten.

Minä olen tuon tunnin aikana hekumoinut omaa huonettani. Katsellut keittiöstä käsin pylvässänkyäni, joka ei näytäkään yhtään möhkälemäiseltä. Istuskellut kaikessa rauhassa ruokapöydän ääressä seuranani urakkapäivän pizzanjämä, yksi kuiva siideri ja parmesaanijuusto, josta olen tylsällä veitsellä nyhertänyt muruja.

Stereoissa soi rakas Andreas Vollenweiderin VOX. Elämä tuntuu juuri nyt aivan täydelliseltä. En kaipaa mitään enkä mihinkään.