Tapasimme Helsingin seudun yksin odottavien ja yksin lapsen saaneiden kanssa toista kertaa eilen. Se on jotenkin vaan niin voimistavaa ja eheyttävää ja hymyilyttävää istua vaan siellä ja rupatella samassa tilanteessa olevien kanssa. Jäsenlistalla on jo 46 naista, eilen paikalla oli kolmisenkymmentä. Noin puolella lapsi vielä mahassa.

Ei tuntunut olevan pulaa puheenaiheista. Jaoin meidät ryhmiin, koska meitä oli niin juuttaanmoinen parvi. Jokaisessa huoneessa kävi pulina. Puhuttiin isäkysymyksestä ja erilaisista synnytyksistä, tietysti. Paikalla oli yksi salama-ensisynnyttäjä, joka suureksi hämmästyksekseen puski esikoisensa omaan sänkyynsä.

Naurua oli paljon, paljon. Ja tuikkivia silmiä. Aivan mahtavaa. 7.11. uudestaan sitä samaa, kiitos!