Tänä vuonna on enää jäljellä yksi TUIKE-ilta. Olen silloin matkoilla, ja muut aktiiviset naiset emännöivät pikkujouluillan.

Ajatukset ovat jo ensi vuoden puolella. Aion vastata TUIKE-omatoimikahvilan toiminnasta vielä kevään, mutta kesän jälkeen toivon toisten jatkavan. Minulla on halu suuntautua kohti jotakin uutta ja vähän erilaista.

Ehkä käynnistän syksyllä teemaillat? Ehkä annan muiden välillä kokeilla vertaistukikahvilan pyörittämistä? Ehkä vedän kokonaan henkeä ja keskityn olemaan ekaluokkalaisen äiti?

Tuike on elänyt kaksi vuotta vaihtelevalla intensiteetillä. Ensimmäisen vuoden aikana tapaamisissa saattoi olla jopa 40 äitiä! Tänä vuonna on joskus kokoonnuttu parin kolmen äidin kesken. Silloin olen miettinyt onko tällaiselle ryhmälle olemassa todellinen tarve, vai olenko vain kuvitellut niin.

Se, että olen itse 100% vertainen ei ole ehkä auennut kaikille äideille. TUIKE-iltojen järjestäminen ei ole minun työtäni, vaan teen sitä omalla ajallani. Se tarkoittaa lähes neljän tunnin satsausta per ilta. Satsaus tuntuu mielekkäältä, kun näen, että kahvilassa on kuhinaa.

Kenelläkään ei ole velvollisuutta lähteä kantamaan vastuuta kahvilasta. Kenelläkään ei myöskään ole oikeutta olettaa, että "joku toinen" tekee sen hänen puolestaan.

On jännittävää nähdä miten TUIKE-toiminta muuttuu ensi vuoden aikana. Vieläköhän syksyllä 09 Helsingissä tuikahtaa?