Ystäväni kiusaavat minua välillä mappiviidakostani. Kirjahyllyssä on 20? 25? valkoista kansiota, joihin olen arkistoinut KAIKEN noin viiden vuoden ajalta. Tiliotteet ja takuukuitit, KELAn päätökset ja palkkanauhat, lehtitilaukset ja lääkemääräykset.

Olen itsekin välillä sitä mieltä, että mappirumba on ihan turhaa nipotusta.

Eilen tuli kuitenkin uskonvahvistusta arviolta 200 euron edestä. Astianpesukone nimittäin simahti. Ostin sen melkein viisi vuotta sitten, joten kirosin jo kesälomarahojen kulumista korjaukseen. Pläräsin kuitenkin takuukuitit läpi löytääkseni ostokuitin, jos vaikka muistan ostoajankohdan väärin. Pirskales. On siitä jo melkein viisi vuotta. Ja takuu on kaksi vuotta. Mutta hetkonen, mikäs se tämä kuitti on? Pörssitakuu viiteen vuoteen saakka? Kappas vaan!

Jos minulla ei olisi mappia, en olisi löytänyt kuittia, enkä olisi ikimaailmassa enää muistanut, että koneella on peräti viiden vuoden takuu. Olisin tilannut korjaajan ja maksanut sen pari sataa. NYT SE SÄÄSTYY!

Jatkan lippujen ja lappujen arkistoimista entistäkin uskollisemmin.