Minua pyydettiin alustajaksi TV1:n suureen vaalikeskusteluun viime viikon torstaina. Tehtäväni oli pitää minuutin palopuhe lapsiperheiden asioista kahdeksan suurimman puolueen puheenjohtajille. Puheen tuli päättyä suoraan kysymykseen. Tilaisuus päästä tenttaamaan puheenjohtajia oli niin arvokas, että oli pakko uskaltaa. Jännitti tietysti.

Aika moni on viikonlopun aikana viestitellyt: "Kuulin, että olit telkkarissa puhumassa jotakin lapsiperheistä. Mitä oikein sanoit?"

Tässä puhe siinä muodossa, kuin sen kirjoitin. Ei se ihan tällaisena tullut telkkarista, mutta melkein...

Hyvät puheenjohtajat, te erimuotoisten perheiden isät ja äidit!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Hyvä yleisö, äänestäjät täällä Vanhalla ja ruudun ääressä!

Haastan teidät miettimään omia käsityksiänne perheestä. Haastan teidät tarkastelemaan onko perhekäsityksenne ajan tasalla. Oletteko tietoisia siitä, miten monenlaiset perheet rakentavat meidän suomalaista yhteiskuntaamme? Tunnetteko näiden erilaisten perheiden arkea, oletteko kuunnelleet aihepiiriä tuntevien järjestöjen ääntä?

Olen iloinen ja kiitollinen tästä hetkestä ja samalla vastuu painaa. Minun täytyisi kiteyttää lapsiperheiden keskeiset kysymykset pariin minuuttiin. Itse olen parhaiten perehtynyt yksinhuoltajien tilanteeseen. Sain tänään tuoreita lukuja: yhden vanhemman perheistä jo yli neljännes elää köyhyydessä. (27%).

Onko käsityksenne suomalaisesta köyhyydestä ajan tasalla?

Köyhä suomalainen on kahden lapsen nuori yksinhuoltajaäiti.

Yli neljännes yksinhuoltajan kannattelemista kotitalouksista elää siinä tilanteessa, että fiksua tytärtä ei ole varaa laittaa lukioon, talouspaperi on ylellisyyttä ja pesukoneen rikkoutuessa alkaa nyrkkipyykki, sillä tiukka talous kaatuisi korjauskuluihin.

Liian monessa perheessä ollaan liian tiukilla. Käytännön arki on sumplimista ja venymistä. Taloudellisen köyhyyden rinnalla elämää vaikeuttaa hoivaköyhyys. Erityisesti vuorotyössä olevien vanhempien lastenhoitojärjestelyt käyvät kohtuuttoman vaikeiksi. On syytä palauttaa kunnallinen lapsiperheiden kotipalvelu. Se on numero yksi. On syytä tukea tiukilla olevien lapsiperheiden arkea sekä rahallisesti että ilmaisin tai edullisin palveluin.

Toivon, että te pysähdytte tässä ja nyt, aitoon keskusteluun ja avoimeen ajatustenvaihtoon:

Millaista konkreettista apua edustamanne puolue on valmis tarjoamaan köyhille lapsiperheille?

Mistä rahat otetaan?

Mihin käytännön toimiin ryhdytään ja millä aikataululla?

Siis: Millaista, millä rahalla, miten ja milloin?

Valta on aina lainassa, opetti politiikan toimittaja Matti Laitinen minulle tänään. Valta on nyt lainassa teillä. Käyttäkää sitä viisaasti ja nokkelasti!