Olin kiltti tyttö, en ostanut yhtään kirjaa messuilta. Säästin siis pitkän pennin. Pojalle ostin pari kirjaa, mutta niitä ei lasketa :)

Haastattelut menivät kai ihan mukavasti, eikä kukaan tainnut huomata jännittämistäni. Tosin, Eino Leino -lavalla kädet tärisivät niin, että vesi meinasi loiskua mukista rinnuksille, kun yritin kostuttaa kuivaa kurkkuani.

Kahvilassa haastattelujen jälkeen, kun olin päässyt vapaalle, kumosinkin sitten lattemukin komeasti pöydälle. Siskoni ehti (äiti kun on) salamannopeasti maitokahviaallon alta pakoon. Miten voi kolmen desin mukiin mahtua viisi litraa lattea?

Puhuminen elävän yleisön edessä on hirveän paljon pelottavampaa, kuin esiintyminen radiossa. Se tuli taas selväksi.