Mä näin ihanaa ihanaa unta. Siinä unessa kirja (MTP) oli julkaistu ja olin pitämässä luku- ja keskustelupiiriä. Paikkana oli naisten oma olohuone, parin huoneen tila, jota olin itse ollut sisustamassa ja remontoimassa. Sen isoimmassa huoneessa on oli yksi malvanvärinen seinä (päässäni on juuri se oikea sävy, joka ei ole lila eikä violetti eikä sininen eikä purppura, mutta jotakin sieltä välimaastosta) ja katossa vähän liikuttava kristallikruunu. Valaistus oli hämärä ja huone täynnä naisia, jotka istuivat ja löhösivät ja retkottivat ja kenottivat säkkituoleissa, jotka oli sijoiteltu sinne tänne ympäri huonetta. Osalla naisista oli valtava piukea maha, osa oli jo synnyttäneitä, osa vielä raskautensa alkuvaiheessa. Kaikilla oli MTP sylissä ja kynä kädessä ja keskittynyt ilme, innosta hehkuvat posket ja valppaat silmät. Naiset puhuivat ja kuuntelivat, tunnelma oli yhtä aikaa hilpeä ja harras, avoin ja rento.

Tästä, juuri tästä, juuri tuosta hetkestä saan valtavasti voimaa. Ajatus siitä, että MTP on tulossa ja joku yksin lasta odottava voi tehdä löytöretkiä siinä..... Vau. Mahtava hieno ajatus.

Mistä me löytäisimme tuon tilan? Mihin me voisimme tehdä tuon naisten oman keskustelupaikan?